Montakohan virhettä tuossakin oli? Hälläväliä. Hei, voin iloisesti ilmoittaa päässeeni pahimmasta mutaojasta pois! Pitkään siellä tulikin pyörittyä. Raamattu 365-lukuohjelman umpikuromisessa oli vähän tekemistä. Käytin puolet maanantaista siihen. Huhuh, Hesekielin kirjaa muutaman luvun luettua oli tuli sekavaksi. Mitä ihmettä tapahtuu? Piti lukea pari lausetta uudestaan että tajusin mitä siinä lukee. Liekö huono keskittymiskyky ajankohtaan nähden vai mikä.
Kun usko jää taka-alalle, sitä melkein toivoo että menisi kaikki muukin huonosti. Itelläni kaikista vaikeinta on, kun niin sosiaalisesti että kaikin puolin muutenkin tuntuu menevän hyvin, mutta Jumalan kanssa olemiseen ei vain tunnu olevan aikaa. Silloin unohtaa yhä pidemmäksi aikaa sen tärkeimmän. Sössötystä. Shine on. Tekisi mieli tehdä sata asiaa samaan aikaan. Mennä huutamaan tyhjälle pellolle. Uimaan tyhjään, peilikirkkaaseen järveen. Tehdä jotain hassua. Nukkua. Upottaa sormet hevosen karheaan harjaan ja rapsuttaa otsasta. Katsoa Mamma mia. Huutaa että hani hani. Ylistää. Mennä Tiikeriareenan ihanaan viileyteen.
Ärsyttää että olen sitä mitä en oikeasti ole. Tai mitä haluaisin olla. Piiloudun liikaa "elämä on, who cares"-asenteen taakse enkä välillä huomaa miten käytökseni vaikuttaa ympäristöön ja lähipiiriin. Tykkään olla vähän häslä ja spontaani. Oltiin Miran kanssa Porvoossa ja fudiskentän laidalla kateltiin paria paidatonta miestä pelaamassa palloa. Nojailtiin aitaan ja mietittiin että jos menis kysymään sopiiko tulla potkimaan. En jaksanut istua aidalla joten lysähdin maahan, suoraan oman kuolarään päälle. Nojasin aitaan, johon myös oli liimautunut kuolaani. Näin isketään miehiä. Tää on mua. Ja se naurattaa, olkoot. Liian tyhmän esittäminen on pelleä. Samaten liian fiksun. Oon viimesimpiä ihmisiä jonka kanssa politiikasta kannattaa ruveta puhumaan. Pointtia tällä postauksella ei muuten todellakaan ole. Tässä kaikki ajatuskuplat parin päivän ajalta. Yhtenä mössönä, kappaleisiin jotenkuten eroteltuina. ödödö. Kaikki ihmiset on parhaita just sellasina kun on. Sellasina, joiksi Jumala on ne luonut. Niin fyysisesti kun psyykkisestikin. Sitä ei ikinä kannata ruveta häpeemään. Helpommin sanottu kun tehty, mutta ihan hyvä tavoite. Itelläni siihen meni pari-kolme vuotta ja yhden ihmisen hermot aika-ajoin. Taisin siis selvitä aika vähällä. Halleluja, praise the Lord.
Ihan hyvä tavote, oppia rakastamaan itseään.
'Cause Annie you are a star.
Hei oikeasti, mitä nää mun postaukset on? Tulee mieleen kasa mahautuneita, toisiinsa solmiutuneita frettejä ja väliin eksynyt syyrianhamsteri muutama auringonkukansiemen poskipusseissa.
